Kokeen loppukritiikki

Vietimme viikonlopun Luulajan lähellä Råneåssa. Suotuisat säät, mukavat majoitusolosuhteet ja niin ilmapiiriltään kuin järjestelyiltäänkin erinomainen tapahtuma tekivät reissustamme kuin lomaretken. Reissumme päätähtiä olivat tuontikoirat isäntineen: Tikkasen Jari ja Astor, Kovalaisen Esa ja Boss sekä meidän Edda huoltajinaan päällikkö-Henni, Tanja ja Risto. Alla voit lukea reissusta yksityiskohtaisemmin kuvien kera.

Näyttelyyn osallistui noin 35 mannermaista koiraa, olisiko koiramäärä kaikkinensa ollut sitten noin 50 kokeisiin osallistujat mukaan luettuina (nekin, joita ei näyttelyssä näkynyt). Tapasimme viikonlopun aikana useita aikaisemmilla Ruotsin reissuilla tutuksi tulleita koiraharrastajia, mutta tietysti valtaosin tuntemattomia (outoja?) kasvoja. Pääsimme iloksemme kättelemään myös keväällä Ruotsin saksanseisojakerhon puheenjohtajaksi valittua Peter Åströmiä. Tunnistimme koirajoukosta myös tutun nenäkyömyn: Arthoksen pojanpoika kävi kokeissa ja mukana omistajalla oli myös vielä huntalo Arthoksen tytönpoika (sitä emme olisi tunnistaneet kuulematta).

Tämä kotimaamme typistehäntäisten koirien osallistumiskielto kokeisiin ja näyttelyihin on joskus harmittanut, mutta hiljalleen tuntumamme on, että tästä saattaakin olla viime kädessä meille hyötyä: Kun vierailemme tuontikoiriemme kanssa naapurissa, saavat koiramme huomiota enemmän kuin jos kilpailisimme niillä vain Suomessa. Koiriamme kuvattiin etenkin näyttelypäivänä varsin mukavalla intensiviteetillä. Muutoinkin on mielenkiintoista tutustua hieman erilaisiin koemuotoihin, eikä niihin välttämättä tulisi lähdettyä, jos helpommallakin voisi päästä. Meillä ollaan Suomessa muuttamassa nuorten luokan vesityösääntöjä siten, että noudettavana kohteena tulee olla lintu. Ruotsissa on käytössä ollut jo jonkin aikaa lokki, jolla myös koiramme vesityönsä suorittivat. Myös ne seikat, että nuorten luokassa tehdään jälkityö lokilla ja sertifikaatit myönnetään ainoastaan käyttöluokkaan, miellyttävät omaa ajatusmaailmaa. Toki meiltäkin löytyy asioita, joissa voimme ajatella olevamme edistyksellisempiä.

Aloitimme lauantaina jälkitöillä, Edda arvontanumerolla yksi. Perhosia riitti vatsanpohjalle, eikä olotilaa ainakaan helpottanut aikaansaamattomuus harjoittelun suhteen. Noin satametrinen jälki vedettiin lokilla. Työn sai tehdä joko vapauttamalla koira lähetyspaikalta / pienen matkan jälkeen tai sitten koira oli jälkiliinassa ja ohjaaja seurasi mukana. Luovutus tapahtuu molemmissa tavoissa lähtöpaikalla. Kaikki kolme koiraamme seurasivat jälkeä moitteitta. Eddalla lintu tipahti suusta luovutuspaikalla ennen isännän käteen ehtimistä, mistä lähti yksi piste kymmenestä pois. Astorille lokkiin tarttumiseen piti antaa noutokäsky, mistä yksi piste pois. Bossilla sama kuin Astorilla, mutta tuplana, mistä johtuen lähti pois kaksi pistettä. Olimme kaikki erittäin tyytyväisiä jo siihen, että yleensä läpäisimme jälkiosion. Ennakkojännityksessäkin pitäisi muistaa, että oikeanlaiseen karkkarityyppiin tulisi aina voida luottaa perusasioissa, kuten jäljen seuraamisessa ja lintuun tarttumisessa.

Edda valmistautumassa jälkityöhön

Jälkityöpaikalta palasimme sitten kisakeskukseen, jossa oli ruokailun jälkeen ohjelmassa vesityö. Grilli pöhisi kuumana ja sen ääressä ahkeroinut herra saa puolestamme elää: Pientä korvausta vastaan sai varsin maittavaa purtavaa ja riittävästikin sitä oli. "Hyvä ruoka, parempi mieli" -ajatus meinasi Ristolta hetkisen karata, kun Edda-neito empi uimaan lähdön kanssa... Vesityön pikakurssilla oli unohtunut kertoa varsin alkukantaiselle nuorikollemme, että joskus se lintu voi tippua kauemmaskin, ja sieltäkin se vain on haettava. Vakuuttelevia ilmeitä ja ponnekkaita suuntamerkkejä tovin katseltuaan Edda katsoi parhaakseen noutaa isännän niin kovasti haluama räähkä ja tuoda se huitoneeseen käteen. Alkukankeudesta verotusta ja saldo 7/10 pistettä. Tuomari antoi palautteen jokaiselle ohjaajalle heti  suorituksen jälkeen. Eddaa hän kehui lukuun ottamatta tietysti tuota lähtöhaluttomuutta. Astor menetti yhden pisteen omimisyrityksestä, eli poika käänteli luovutuksessa hetken päätään vuorosivuille ennen linnun luovutusta isännälleen. Boss suoritti homman ilman mutinoita, tuloksena täydet kymmenen pistettä. Kolmikollamme on täten nyt maastokortit pisteineen, ja jokainen meistä voi halutessaan lähteä syksyllä mukavin mielin KAER-kokeisiin, Ruotsiin siis. Iltapäivällä olimme hyvissä ajoin valmiita ja siirryimme majoituspaikallemme viettämään rantaelämää - Henni oli ainoa, joka uskaltautui kastamaan jopa päänsä veteen.

Astor seuraa linnun lentoa

Boss noutamassa

Liekö tässä kyseessä helpotuksen huokaus (ruotsiksi?) - Ukkelille täydet pisteet vesityöstä. Talisker tulossa moikkaamaan. Sillä on jo plakkarissa avoimen luokan jäljestä täydet ja vesityöstä yhdeksän pistettä.

Astor arvosteluvuorossa

Koira no 8: Astor II aus dem Hühnermoor

Seuraavaksi meidän joukosta kehään asteli Boss. Esiintyminen meni kaikin puolin hienosti. Laatusanat olivat erittäin hyviä, vain pientä moitetta tuli karvan lyhyydestä. No, paketti alkoi sitten sortua kymmenpäisen helunalauman hilauduttua aitiopaikalle seuraamaan suoraa lähetystä... Tuomari tarkasteli koiraa, mutta koirapoikaapa kalvoi tuo märehtivä yleisön osa: alkoi vinkuminen ja kurkistelu taaksepäin, rauhattomuus. Lopputuloksena kakkospalkinto - kirosana siis tuolle kuvassakin näkyvälle joukkiolle.

Kylän Helunat olivat kuulleet, että myös Muhoksen Boss esittäytyy - kokoontuivat sitten porukalla ihailemaan...

Koira no 9: Boss vom WeissenMoor

Viimeisenä kolmikosta kehään astui sitten Edda Jarin esittämänä. Eddan kompastuskiveksi muodostui karvan pituus: Sillä kun ei akkaraasulla muutenkaan ole karva ollut pitkää, niin nyt karvan vaihdon jälkeen se vasta lyhyttä onkin. Eddankin palkinnoksi tuli kakkonen, vaikka kaikki muut osa-alueet koirasta tulivat kehutuiksi. Kehuja tuli karvastakin sen peittävyyden osalta. Liikkeet, kulmaukset ja koko koiran olemus olivat erinomaisia. No, yhtä kaikki, olimme Jarin ja Esan kanssa yhtä mieltä siitä, että huomautukset tulivat kaikille aiheesta ja arvostelu oli oikeamielistä, joskin ankaraa. Harvoin olen meillä Suomessa nähnyt, että purennan näyttöhankaluuden vuoksi palkintosija putoaa kahdella pykälällä, kun kyseessä ei ole vihaisuus eikä arkuus, ja venkuloinnin päätteeksi koira antoi purentansa katsoa. No, makuasioita.

Eddan kehuttu liike

Koira no 15: Edda II vom Spanger-Forst

Ei niin paljon huonoa, etteikö jotakin hyvääkin: Kasvattamamme Rikurovan Ukkeli, Saban ja Darkon jälkeläinen, tuli palkituksi rotunsa parhaana. Myös koepuoli sujui Sailalla ja Ukkelilla rutiininomaisesti. Sailan toinen koira, Rikurovan Talisker, sai niin ikään jäljestä täydet pisteet ja vesityöstä yhdeksän (AVO-luokka). Molemmat urokset ovat varsin upeita niin ulkoisesti kuin vielä tärkeämpää, sisäisesti. Onnittelut Sailalle vielä kerran! Näyttely oli muuten Ukkelin toinen ja myös ROP-ruusukkeita on nyt kaksi! Mukava alku näyttelyuralle. Joutuihan siinä sitten - tai kohteliaasti kuulunee sanoa - saikin siinä sitten ihailla velipuolosten emännän purentaa pitkälti koko viikonlopun ajan, oli nähkääs yhtä hymyä! Hieno homma.

ROP ja VSP - voittajan on helppo hymyillä vai miten ne sanovat...

Lähdimme sunnuntaina kotimatkalle aika pian rotumme arvostelun jälkeen. Nyt kun sitten on ehtinyt pohtia reissun saldoa, voi lakonisesti todeta, että opettavainen reissu. Jälleen. Keväinen päätös käydä osallistumassa toteutettiin ja mukavaa oli.

Järjestävä taho huomioi suomalaiset osallistujat pienin lahjoin ja suurin aplodein

Risto antoi vastalahjan, joka jo käytössäkin nähtiin.