Arthos on 10-vuotias kaksoisvalio. Jöröksi ja Jörtiksi kutsumamme Arthoksen parhaina saavutuksina mainittakoon Saksan pääjalostuskoe Hegewaldista saatu erinomainen tulos (HZP 223 pistettä) syksyllä 2001, Junkkarin hopeasija heti kotimaahan palattuamme, Muotkan talvikokeen voitto kahdella VOI1-palkinnolla keväällä 2003 sekä ulkomuotoansiona rotujärjestön erikoisnäyttelyn komeimman karkeakarvaisen saksanseisojan titteli samaisena kesänä. Arthokselle myönnettiin jälkeläisten saavutusten perusteella Saksanseisojakerhon vuosikokouksessa Seinäjoella 14.4.2007 kultainen käyttöjalostuspalkinto.

Jörtti tuli meille jalostusneuvoja Oskar Bruggerin ja Wolfgang Largen valitsemana Saksasta. Risto oli Lemon kanssa Oskarille ja Wolfgangille vaimoineen jahtioppaana 1990-luvun lopulla Suomutunturilla. Ryhmä kuljeskeli neljän päivän ajan valtion mailla lintujen perässä ja heille takuulla selvisi ne ominaisuudet, joita koirassa tulee olla, mikäli sen avulla mielii lintuja meidän saloiltamme saada.

Ei siitä sitten kulunut kovinkaan kauaa aikaa, kun Saksasta tuli puhelu käyttötarkoituksiimme sopivan koiran löytymisestä. Siitä vain malttamattomin mielin järjestämään koiralle lentoa Lappiin. Pienten vastusten jälkeen saimme pennun lopulta Frankfurtista siiville kohti pohjoista. Odotellessamme Rovaniemen kentällä Arthoksen lentoa laskeutuvaksi huomasimme, että emme tienneet edes pennun väriä, saatikka sitten muistaneet kuulleemme kennelnimeä. Luotimme Oskarin ja Wolfgangin valintaan niin, etteivät sellaiset "pikkuseikat "olleet tulleet mieliin käytännön järjestelyjen tohinassa… Meitä jännitti kovasti, kun koneen lastia purettiin. Onneksi Turpeisen Janne oli työvuorossa: Pääsimme rahtitiloihin odottamaan kaveriamme. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen luoksemme työnnettiin koiraboksi. Turpeinen pyysi päästämään koiran sisätiloihin vapaaksi nähdäkseen tulijan – eivät kuulemma pienet pissat haittaisi… Seisojamies Turpeinenkin, taisi uteliaisuus herätä... Häkin oven avattuamme tilan voi kuvata ikään kuin täyttyneen ruskeasta koirasta – sähikäinen, joka ei turhia ujostellut, sinkoili intoa puhkuen ympäriinsä. Eivätkä ne pissatkaan olleet pieniä, ja tuli paljon muutakin… Tuota vauhtia onkin sitten piisannut aina näihin päiviin saakka. Kyllä me sitten olimmekin onnellisia, kun ajelimme kotiin ruskean vauhtiveikkomme kanssa! Silmiinpistävää oli koiran heti niin suora ja avoin luonne. Ei ollut epäilystäkään, etteikö tälle koiralle ammuskeltaisi vielä joku päivä lintuja.

Arthoksen ollessa noin vuoden ikäinen muutimme Karigasniemeen. Riekkokannat olivat tuolloin huipussaan, joten mahdollisuuksia tehdä nuorelle vekulle riistatöitä riitti. Eipä niitä ns. treenailuja sitten kauaa harrasteltukaan, kun haulikko jo alkoi puhua karua kieltään kohti riekkoja ja pudotuksia tuli paikkakuntalaisen oikeuksilla ”enemmän ku kolome”. Hyvin nopeasti selvisi, että nyt taitaa isännällä olla semmoinen koira käsissä, että oksat pois ja huh huh! Ihan sama mihin herran kanssa on ryhdytty, niin aina on poika ollut vähintään sataprosenttisesti asiassa mukana. Ketunpyynnissä Jörtti on lunastanut suvereenisti paikkansa ja se, jos mikä, on suuresti isännän mieleen! Tuomari on todennut kerran kritiikissään Arthoksesta, että se ei ole koira, vaan metsästävä petoeläin. Usein on Ristokin päätynyt samaan loppupäätelmään. Suurimmat ongelmat Jörtin kanssa olivat 2½-vuotisiässä, kun pojasta alkoi kasvaa mies. Enemmän ja vähemmän hellämielisten keskustelujen jälkeen yhteinen sävelkin sitten löytyi.

Terveysasioiden kanssa on ollut ongelmatonta: Ainoastaan anaalirauhaset on täytynyt poistattaa. Ne aiheuttivat ongelmia siinä neljän–viiden vuoden iässä, pahimmillaan juuri Muotkan Riistakoiran aikoihin. Odotukset Arthoksen menestymisestä niissä kisoissa olivat mielissämme korkealla, kun koira on aina hallinnut riekkomaita niin erinomaisen hyvin. No, menestystä ei niissä kisoissa tullut, mutta onneksi Lemon, joka oli mukana muuten vain, varakoirana, eteni pidemmälle ja piti näin meidät virkeinä loppuun saakka. Testautimme myös Arthoksen von Willebrandin osalta samalla, kun käytimme nuoret tuontiuroksemme testissä: tuloksena vapaa. Arthoksen vWD-vapauden myötä ainakin Brunontytön A- ja B-pennut saavat myös vapausmerkinnän, sillä heidän emänsäkin on testattu ja vapaaksi todettu.

Arthoksella on Suomessa yhdeksän pentuetta, Ruotsissa neljä ja Norjassa yksi. Jörö on periyttänyt hyvin paljon itseään jälkeläisiinsä. Risto tutkiskeli tuossa taannoin tarkemminkin jälkeläisten ominaisuuspisteitä, kun täyttelimme kultaisen käyttöjalostuspalkinnon anomuslomaketta. Ei kyllä ollut isästä epäselvyyttä monenkaan yksilön osalta: Juoksuvauhti, eteneminen ja metsästyshalu ovat yleensä ne vahvimmat osa-alueet, eli jälkeläisetkin ovat usein suoraviivaisia koiria kovalla riistainnolla varustettuina. Jälkeläisissä on nyt jo useampi käyttövaliokoira ja voittajaluokkaan nousseitakin pitkä liuta, joten hukkaan ei mennyt aikanaan se(kään) jahtireissu, jolla löytyivät saksalaiset tuttavat… Yksityiskohtaisempaa tietoa Suomen jälkeläisistä näet alussa olevan Arthos-linkin kautta KoiraNetistä (pentueita on yhdeksän, ei kymmenen, kuten sivulla sanotaan: norjalainen Austbakken'sin astutuspentu on huomioitu järjestelmässä omana pentueenaan). Voit kopioida kirjoitusasun, jolla koira löytyy SSK:n tietokannasta, seuraavasta: Arthos v.d.Empter Mark, ja siirtyä tietokantaan tästä.

Niihin aikoihin, kun suunnittelimme tuontikoiraa, vallitsi maassamme aika yleisesti ihmeellinen käsitys, jonka mukaan kaikki viat koiriimme tulevat saksalaisista koirista. ”Huhujen” mukaan saksalaiset koirat olivat lisäksi vielä niin hurjapäisiä, etteivät ne pysy kokeneenkaan omistajan käsissä. Kyllä nykyisin naurattaa ajatella noita juttuja! Usein tuleekin mieleen kysymys, että monennessakohan polvessa se kansallisuus vaihtuu koiraroduissa? Totta on, että hurjiakin koiria löytyy, ja varmasti 40 000 koiran populaatiossa esiintyy myös ongelmia, se on varmaa. Kysymys on mielestämme usein kuitenkin enemmänkin siitä, minkälaiset suhteet kukin onnistuu muodostamaan kohdemaahan, josta on koiraa tuomassa. Varmasti ns. bisnesmiehiä ja -naisia löytyy koiria välittämään joka maasta, ja he eivät välttämättä tee hommaansa puhtaalla omatunnolla.

No, loppuun kiteytettynä: Jörtti on ollut kateellisille koiramiehille pahaa mieltä aiheuttava poika…! Voit katsoa Arthosta "työn touhussa" alla olevan linkin kautta. Klipsi on Videosaran videolta Linnustajan eräsyksy .

Lue myös Hegewald 2001 -lehtijuttu!