Kevät on käsillä. Kuluneen talven leppoisina kotikuukausina on virinnyt monenlaisia ajatuksia niin kasvatustoimintaan kuin yleisemminkin kasvattamaamme rotuun liittyen. Tulihan tuota heräteltyä myös keskustelua ilmeisen kuumista aiheista rotujärjestömme Saksanseisojakerhon keskustelualustalle - sodanjulistuksesta jo joku (provosoitunein) kirjoitti... Sanottakoon kuitenkin jo näin alkuun, että meille riittää tässä harrastuspohjaisessa toiminnassa vallan mainiosti puolileikillään käytävä niin miesten kuin yhtä lailla naisten välinen kisaaminen. Alla pohdintaa ensin keskustelupalstan kautta heränneestä taloudellisesta näkökulmasta kasvatustyössä ja sen jälkeen muutoin niin kasvatuksesta kuin kasvateistamme.

Olipas mukavaa käydä välillä lahden takana katsomassa kuinka sitä ”tavaraa” Viron metsissä piisailee. Ja piisasihan siellä! Sikoja löytyi siinä määrin, että muutama possu tuli kaadetuksikin. Seurueeseemme kuului kolme metsästävää miestä, neljäs kaveri osallistui jahtiin vain viimeisenä iltana.

Uuden vuoden alkaessa on sopiva aika miettiä menneitä ja tässä yhteydessä myös viime talven pentueita. Mietittävää riittää 37 koiran verran, mukana joukossa ovat myös tuomiemme urosten pentueet. On mukavaa huomata, kuinka opimme jalostusrintamalla(kin) koko ajan lisää. Ja mitä enemmän opit uutta sitä vähemmän huomaat tietäväsi. Hienoa on myös seurata, kuinka vuosien yhteistyö muutamien kasvattajakollegoiden kanssa on alkanut tuottaa varsin edustuskelpoista hedelmää. Muutama ilta kuluu viikoittain puhelimessa vaihtaen ajatuksia niin edeltävän syksyn tapahtumista kuin suunnitellen ja ideoiden tulevien vuosien kuvioita ja yhdistelmiä.

Vietimme U- ja V-pentueidemme pentutapaamisen koulutusviikonlopun merkeissä Ylitornion Ainolassa 5.-7. joulukuuta. Toukokuussa syntyneiden katraiden 16 koirasta mukaan pääsi 13, mikä lämmitti meidän kasvattajien mieliä suuresti. Pentueiden isä Darko kävi myös katsastamassa jälkeläisensä V-pentueen emä Swean kanssa. Mukana pentupäivillä olivat myös kolme keväällä haettua maahanmuuttajaa: Astor Kiuruvedeltä sekä meidän Edda ja Elk. Ainolan tarjoamat puitteet kaikkinensa olivat suorastaan ylelliset koiratapaamiselle. Myös säiden herra suosi meitä ulkoilijoita. Ohjelmassamme oli mm. noutoharjoittelua, seisontataipumuksen testausta, tottelevaisuusharjoitteita, näyttelyharjoittelua ja noita keinoriekkoja.

Amor sai elää kovin lyhyen, mutta onnellisen seisojan elämän.

Tänään isänpäivänä tulee kuluneeksi viikko siitä, kun ystävämme silmäterä, Arthoksen jälkeläinen, Hanhiaavan Amor menehtyi voimakkaaseen suolistotulehdukseen. Kaikki voitava tehtiin aina leikkausta myöden. 

Seuraavassa Harrin mietteitä Yrjö Kokkoa lainaten (Molli maailman viisain koira):

"Jostain olen lukenut ajatelman, että jokaiseen koiraan sisältyy tragedia, koska koiran ikä on niin lyhyt. Sanoja ei tarkoita sitä, että koiran elämän lyhyys on tragedia sille itselleen. Hän tarkoittaa, että koiran elämän lyhyys koituu tavalla tai toisella tragediaksi koiran omistajalle."

Osanottomme uskollisen ja aina iloisen ystävän poismenon vuoksi!